Kuuluisassa rakettitehtävässä tulevat Post-it- eli tarralaput tutuiksi. Se erinomainen tehtävä antaa sitten eväitä joka suuntaan. Yksi etu on kuvavetoisen kerronnan, ajankulun kuvaamisen ja rytmittämisen hahmottaminen. Pidemmänkin kokonaisuuden saa jäsenneltyä tarralappujen avulla.
Lopputyönohjaushommissa tai joskus lyhytkursseillakin tulee vastaan opiskelijoita, joilla on pitkä käsikirjoitus valmiina ja ehkä joitain kohtauksiakin sommiteltuna, mutta kokonaista albumia on vaikea saada kasaan, etenkin jos käsikirjoitus on kovin tekstivetoinen. Tarralapuista saattaa olla apua tässä hommassa. Jokainen kuva (=ruutu) piirretään omalle lapulleen. Ei tarvitse vielä olla koko tekstiä purettuna kuviksi, aluksi voi piirtää ne kuvat, jotka jo tietää ja alkaa koota tarinaa kohtaus kohtaukselta. Irtolappuja on helppo järjestellä eri järjestykseen ja miettiä sivusommittelua: kuinka monta, minkä muotoisia kuvia (ruutuja) sivulle? Tarvitaanko jonnekin jotain kuvia lisää? Ne voi luonnostella nopeasti ja lisätä. Jotkut kuvat toimivatkin paremmin eri järjestyksessä kuin oli ajatellut; joskus huomaa, että kuvakoot ovat puuduttavia kokokuva-kokokuva-kokokuva-toistoa. Voi miettiä, montako sivua tämä tärkeä kohtaus ansaitsee suhteessa tuohon vähemmän tärkeään ja lisätä tunnelmaa luovia kuvia tai tarkempia rajauksia tarpeen mukaan. Tunnelma ja luettavuus muuttuvat kuvien määriä ja paikkoja vaihtelemalla. No, nämäkin ovat tuttuja asioita rakettitehtävästä.
On vaikeaa yrittää hahmottaa visuaalisia kokonaisuuksia omassa päässään ajatellen. On aina helpompaa, kun on jotain konkreettista ja muunneltavaa silmien edessä. Lappuilua voivat myös ulkopuoliset kommentoida. Pään sisäänhän eivät muut näe.
Tämä ei suuresti poikkea siitä sisällöllisestä järjestelemisestä, mitä esimerkiksi lehteä taittaessa tehdään InDesignillä. Sarjakuvissa se suunnittelu/ajattelutyö vaan täytyy tehdä käsin.
-roju
keskiviikko, 17. joulukuu 2008
Tarralappujen ylistys
tiistai, 16. joulukuu 2008
Tufte ja sarjakuvat
Infografiikan guru Edward Tufte kommentoi sarjakuva-aiheisia kysymyksiä kotisivullaan. Kannattaa lukea myös kommentointi! Todisteeksi poimittakoon vaikkapa seuraava kuva:
(c) Austin Kleon
Tuften teoriat ovat erinomaisen antoisia myös sarjakuvapiirtäjille. Kysymykset viestin välittämisestä kuvallisesti mahdollisimman ymmärrettävästi ovat keskiössä niin sarjakuvissa kuin information designissäkin*. Oli se viesti sitten tarina tai kulkuohje. Kannattaa siis lukea vaikkapa The Visual Display of Quantitative Information. Tai katsella edes kuvat, nekin ovat kehittäviä.
*Ah näitä anglisismejani!
-roju
"I recently mind-mapped some of the connections I see between comics and information design:"
(c) Austin Kleon
Tuften teoriat ovat erinomaisen antoisia myös sarjakuvapiirtäjille. Kysymykset viestin välittämisestä kuvallisesti mahdollisimman ymmärrettävästi ovat keskiössä niin sarjakuvissa kuin information designissäkin*. Oli se viesti sitten tarina tai kulkuohje. Kannattaa siis lukea vaikkapa The Visual Display of Quantitative Information. Tai katsella edes kuvat, nekin ovat kehittäviä.
*Ah näitä anglisismejani!
-roju
torstai, 13. marraskuu 2008
Joogaa sarjakuvapiirtäjille
Kun oikein piirtää, menee lihakset jumiin. Laita kännykän ajastin piippaamaan kolmen vartin välein ja suorita seuraava taukojumppa.
Taukojumpan on kehittänyt World Comics Indian Sharad Sharma. Piirros: Leif Packalén
Taukojumpan on kehittänyt World Comics Indian Sharad Sharma. Piirros: Leif Packalén
keskiviikko, 9. heinäkuu 2008
Täysoppineisuus, pois se meistä!
Sarjakuvantekijän oppaan tekijä Mari Ahokoivu palaa aiheeseen raikkaasti blogissaan 2.7. 2008:
(katkelma:)
(c) Mari Ahokoivu 2008
(katkelma:)
(c) Mari Ahokoivu 2008
torstai, 3. heinäkuu 2008
Uusista sarjakuvaoppaista...
Lyndan kirja on menestys. Ehkä siksi se ei ole vielä ehtinyt Suomen kauppoihin asti? :-)
Vaikka osaksi onkin oma lehmä ojassa, aina oppimateriaalinäkökulmaan suopeasti suhtautuva First Secondin blogi kirjoittaa kauniisti kahdesta ei sittenkään niin erilaisesta oppaasta: "There is a more profound similarity between these two works, and it has to do with a certain spirit of intent, a democratizing of the creative process. Again and again, Abel and Madden remind us that we don't have to "know how to draw" to make good comics -- they spoke about this in their spot on NPR, which you can listen to here! -- and the curriculum they construct is one that relies very little on other formal training a reader might or might not have. Barry's focus is on actively eliminating the "Is this good?" part of the process and accessing a headspace that is generative and nonjudgemental. What you make, how good it is, is almost beside the point -- it's the making that counts, according to Barry." (c) Calista Brill
Vaikka osaksi onkin oma lehmä ojassa, aina oppimateriaalinäkökulmaan suopeasti suhtautuva First Secondin blogi kirjoittaa kauniisti kahdesta ei sittenkään niin erilaisesta oppaasta: "There is a more profound similarity between these two works, and it has to do with a certain spirit of intent, a democratizing of the creative process. Again and again, Abel and Madden remind us that we don't have to "know how to draw" to make good comics -- they spoke about this in their spot on NPR, which you can listen to here! -- and the curriculum they construct is one that relies very little on other formal training a reader might or might not have. Barry's focus is on actively eliminating the "Is this good?" part of the process and accessing a headspace that is generative and nonjudgemental. What you make, how good it is, is almost beside the point -- it's the making that counts, according to Barry." (c) Calista Brill